Ositus
Henkilön kuollessa vainajan omaisuus siirtyy hänen kuolinpesälleen ja tietyille henkilöille syntyy perillisasema. Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleistestamentin saaja ja osituksen suorittamiseen asti leski.
Ositustoimituksessa vainajan ja hänen puolisonsa omaisuus lasketaan ja jaetaan heidän kesken. Vasta kun lesken osuus on laskettu ja mahdollinen tasinko maksettu, voidaan vapaasti jakaa perintö muiden perillisten kesken.
Mikäli kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), leski tai perilliset voivat vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta.
Omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.
Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, jos eloonjääneellä puolisolla on vähemmän omaisuutta kuin kuolleella puolisolla. Jos sen sijaan eloonjääneellä puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleella puolisolla, eloonjääneellä puolisolla on aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.
Mikäli kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ollut testamentilla toisin määrännyt. Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.
Ositus on tärkeä vaihe perinnönjakoprosessissa, ja sen tavoitteena on varmistaa oikeudenmukainen omaisuuden jakautuminen kuolinpesän osakkaiden kesken. Osituksessa huomioidaan sekä lesken että perillisten oikeudet ja pyritään toteuttamaan jako tasapuolisesti.
Ositusta varten kootaan ensin tarkka selvitys sekä vainajan että lesken omaisuudesta. Tämä käsittää kaikki varat ja velat, kuten kiinteistöt, sijoitukset, pankkitilit ja mahdolliset velkavastuut. Ositusvaiheessa omaisuuden arvo määritellään, jotta voidaan toteuttaa tasapuolinen jako.
Yleinen sääntö osituksessa on, että eloonjäänyt puoliso saa puolet omaisuudesta ja perilliset toisen puolen. Tämä jakoperiaate perustuu oletukseen, että puolisoiden oletetaan olleen tasa-arvoisessa asemassa avioliiton aikana ja siksi ansainneen yhtä suuren osuuden yhteisestä omaisuudesta.
Kuitenkin tilanteissa, joissa eloonjääneellä puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleella puolisolla, hänellä saattaa olla oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa. Tämä takaa lesken taloudellisen turvan, erityisesti tilanteissa, joissa hänellä on omaa omaisuutta ennestään tai jos puolisoiden väliset varallisuuserot ovat merkittäviä.
On myös tärkeää huomioida testamentin mahdollinen vaikutus ositukseen. Jos kuollut puoliso on testamentannut omaisuuttaan, tämä voi vaikuttaa osituksen lopputulokseen ja jakosuhteisiin perillisille ja leskelle.
Ositus on siis monimutkainen prosessi, jossa otetaan huomioon useita seikkoja ja lakipykäliä. Tarkoituksena on varmistaa, että sekä leski että perilliset saavat oikeudenmukaisen osuuden vainajan jättämästä omaisuudesta.
